Sisällöt
  Työryhmä
  Sanottua
Helsingin Sanomat
Liikekieli.com
  Kuvat
  Video
  Yhteys
   

Helsingin Sanomat / Jussi Tossavainen:

”Päällimmäisenä Niina Airaksisen teoksesta Ladattu hiljaisuus 
jää mieleen tanssija-koreografin vahva läsnäolo ja katsojaa hyppysissään pitävä intensiteetti. Esitys on ladattu täyteen jännitettä, joka vain odottaa purkautumistaan. - - Koreografia voi kiittää teoksen jänteikkyydestä ja tiiviydestä. Yhtään turhaa hetkeä siinä ei ole, vaan kaikki tuntuu mietityltä ja loppuun viilatulta, mikä on sinänsä harvinaista. Antti Helmisen valot ovat erityisen upeat. Jotain olennaista tavoitetaan hienossa kohtauksessa, jossa tanssija puhdistautuu valolähteessä. Se jää mieleen.”


Liikekieli.com / Maija-Liisa Westman:

Valon ja varjon rajapinnassa

"-- Syvällinen perehtyneisyys näkyi Ladatussa hiljaisuudessa, kun Airaksisen kypsä koreografia tuotti katsojille vaikuttavan esityksen.

Tanssijan sisäistynyt asenne, liikekielen tiukka kurinalaisuus ja geometrisuus toivat länsimaisen katsojan mieleen idän rajatut tilat ja selkeät muodot. Täsmällinen muotokieli ja liikkeiden variaatiot loivat ainutlaatuiset puitteet esitykselle: ikään kuin tanssija liikeratojen toistolla ja tarkkuudella olisi ilmentänyt valtavaa sisäistä voimaa, joka pakahtumaisillaan odotti ulospääsyä muodon ankarasta kehikosta.

Musiikki ja valot elivät saumattomassa liitossa liikkeen kanssa. Olen harvoin nähnyt niin ainutlaatuisella tavalla tanssin sisintä olemusta tukevaa valosuunnittelua, kuin mitä Antti Helmisen valotaide edustaa. Vaikka valo esityksessä on alisteinen tanssille ja toimii sen ehdoilla, muodostui Ladatusta hiljaisuudesta  mykistävän hieno valon, hämärän ja liikkeen kombinaatio. Tanssijan äärimmäisen tarkka asemointi valaistun neliön rajapinnalle puoliksi varjoon, puoliksi valoon tuotti intensiivisen visuaalisen katsojakokemuksen.

Olennainen osa esitystä oli sen japanilainen musiikki, -- [joka] korosti tanssijan tuottaman kuvaston sanomaa milloin tiukan formaalisella, milloin pehmeämmällä sävyllä. Yksi tihentyneimmistä hetkistä koettiin esityksen lopussa, kun tanssijan kädet piirsivät minimalistista kuviota hiljalleen putoavien vesipisaroiden äänen kaikuessa korvissa.

Japanilaista ja suomalaista kulttuuria, ihmistä, on usein verrattu keskenään. Yhteistä molemmille lienee kiintymys luontoon ja luonnon tarjoaman rauhan vaaliminen. Ankara (työ)moraali, tiukat normit sekä yhteiskunnan asettamina että itseltä vaadittuina – kaikki nämä ovat asioita, jotka Niina Airaksisen vaikuttavan sooloteoksen jälkeen risteilivät mielessä.

Esitys paitsi ihastutti, myös ravisteli ajatuksia. Voiko katsoja enempää toivoa? "


Maija-Liisa Westman on vapaa kirjoittaja ja kriitikko (SARVin tanssi- ja teatterijaoksen jäsen) sekä jatko-opiskelija Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa. Erityisesti teatteri, tanssi ja erilaiset kulttuurin kenttään kuuluvat ilmiöt ovat kiinnostuksen - ja kirjoitusten - kohteita.

Alkuun