Esitykset
Teemat
Kuvat
Video
Työryhmä
Sanottua
Media
Alustukset
Paketit
Tukijat
Linkit
YHTEYS

English

”Sansui – Soljuva kivi” tutkii japanilaisen kulttuurin väkeviä kontrasteja, valon ja varjon rajapintaa sekä tauon ja tyhjän tilan intensiteettiä ('mah'-käsite). Teos pureutuu myös japanilaisuudessa vahvana ilmenevään yksityiskohtien merkityksellisyyteen ja tekemisen pieteettiin. Liike kutoo yhteen elektroniikan tarkan geometrista mimiikkaa, samuraiden julmankaunista juurtuneisuutta sekä geishojen sensuellia herkkyyttä.

Termi Sansui, maisema/puutarha, muodostuu sanoista vuori ja vesi.
Nämä kaksi japanilaisen maiseman peruselementtiä sisältävät toisilleen vastakkaiset olemukset – staattisen painavuuden ja plastisen liikkeen. Ne tasapainottavat toisiaan ja muodostavat dynaamisen harmonian. Tämä voimakas vastakkaisuus on keskeistä japanilaisuudessa. Estetiikassa se korostuu toisaalta äärimmäisen ankarana minimalismina, muodon selkeytenä ja geometrisuutena, toisaalta huikeana koristeellisuutena ja väriloistona. Arkkitehtuurissa ja katukulttuurissa normitetusta säännönmukaisuudesta pusertuu ulos radikaaleja ääri-ilmiöitä. Olemisen tavassa ilmenee herkkää haurautta – ja taas jykevää, uljasta väkevyyttä.

Toisin kuin me ”valon lapset” lännessä japanilainen rakastaa hämärää, sen pehmeää estetiikkaa, jossa kohde saattaa piirtyä jopa kauniimmin ja puhuttelevammin kuin täysvalon kaikenkertovassa informatiivisuudessa. Mitä sitten on valon ja varjon rajapinnassa? Missä se kulkee? Entä jos siirrymmekin varjon puolelle, kuinka kauas alas putoavasta valosta täytyy kohde siirtää ennekuin pimeys syö sen kokonaan?

Teoksen yksi keskeinen teema on 'mah'-käsite/ajattelutapa: tauon ja tyhjän tilan intensiteetti. Me lännessä kiinnitämme huomion ensisijaisesti fyysisiin objekteihin, esim. tuoliin ja pöytään. Japanilainen taas pitää myös näiden välissä olevaa tyhjää tilaa merkityksellisenä, jopa itseisarvona; minkä muotoinen tila rajautuu objektien väliin, millainen energia/tunnelma siinä vallitsee. Sama ilmiö kertautuu äänessä: tauko ei 'mah'-ajattelussa ole vain kahden äänen välinen kuollut tyhjiö, vaan intensiivinen, painava osa kokonaisuutta. Lyhyesti: japanilainen kuuntelee äänien lisäksi myös taukoja sekä tiedostaa myös tyhjän tilan olemassaolon ja merkityksen.

Kaukaisista sijainneistamme huolimatta Japanin ja Suomen kulttuureista löytyy yllättävää yhtäläisyyttä, sielujen sukulaisuutta, kaihomieltä ja kaipuuta luonnon hiljaisuuteen ja harmoniaan. Myös korkea työmoraali ja mieltymys teknologiaan yhdistävät meitä. Tuttuuden ja vierauden yhtäaikaisuus kiehtoo. Niina Airaksinen tutkii japanilaisuuden erityispiirteitä ulkopuolisen näkökulmasta; autenttisen toisintamisen sijaan Sansui  on subjektiivisesti suodatettu kollaasi Airaksiselle pintaan nousseista aineksista.